1.8.2016
Olo ei ole koskaan ollut näin epäorganisoitunut. Palasin kolmen kuukauden Islanninmatkalta neljä päivää sitten, ja nyt olen ensimmäistä päivää Eerikkilän Urheiluopiston eräopaskoulutuksessa. Sormessa kiiltää kihlasormus, kännykkä ei toimi ja huomenaamulla lähdemme kolmen päivän aloitusvaellukselle. Kuuntelen ohjeistuksia ja ajattelen islantilaisella asenteella; kyllähän ne asiat selviää sitten kun ne tapahtuu. Illalla käymme saunassa, uimassa, saunassa, uimassa ja istumme nuotiolla laavulla. Kuuntelen edellisvuoden oppilaiden kertomuksia vaellusreissujen vaikeuksista ja odotan innolla omia haasteitani. Seuraaviksi päiviksi on luvattu ukkosta ja odotan reissua innolla.
Aamulla lähdetään leveäpyöräisillä läskipyörillä matkaan rinkat selässä tietenkin. Pyörät ovat ihanan kevyitä ja niillä kulkee missä vain. Asfaltilla kovaa ajaessa pyörien renkaista läähtee tyydyttävän kuuloinen surina. Ajamme ensimmäiselle rastille pienen koukkauksen kautta ottaen matkaan mukaan vähän lisäkilometreja. Tutustumme trangian käyttöön ja jatkamme kilpailuhenkisen pikaisesti matkaa saapuen seuraavalle rastille melkein ensimmäisinä. Pyöräilyä kertyi 47 kilometriä, joten pyöristä on tässä vaiheessa ihan mukava päästä eroon. Käymme rastilla läpi rinkan säädöt ja oikeoppisen pakkaamisen.
Patikoimme yöpymispaikkaan Korteniemeen Liesjärven kansallispuistossa. Pystytämme teltat, käymme uimassa, keitämme ruokaa, sahaamme ja hakkaamme halot, aloitamme veistelemään haarukoita sekä nautimme illasta nuotion ääressä toisiimme tutustuen. Illalla löydän nukkumapaikan (muka) nelipaikkaisesta putkiteltasta, jossa nukumme kuin sillit purkissa. Herään aamulla kuitenkin virkeänä ja iloisena. Tänään aloitamme patikoimalla perinnetilalle tutustumaan entisaikojen tapaan elää. Maatilalta löytyy perinnemaisemaa vanhoine rakennuksineen, savusaunoineen, lampaineen ja lehmineen. Tutustuttuamme tarpeeksi jatkamme melomalla intiaanikanooteilla sateessa ja ukkosessa. Sataa rankasti ja vedenpinta näyttää siltä, kuin taivaalta tippuisi isoja helmiä veden pintaan. Kauniista näkymästä on hyvä nauttia, kun sadevarustus on hyvä.
Seuraavalla rastilla menemme maihin, syömme ja harjoittelemme hieman uistimen käyttöä. Otamme hetken rennosti ja keräämme kanttarelleja ja mustikoita ennenkui jatkamme taas patikointia. Seuraavalla rastilla opimme kompassin käytön ja suunnan ottamisen. Lähdemme kulkemaan uudelle rastille seuraten ompassin antamaa suuntaa. Matkan ei pitäisi olla pitkä, ikaisemme polulta hieman ja löydämme itsemme keskeltä märkää suota. Metsässä kaikuu ähkäisyt ja kiljaisut, kun yksi toisensa perään bludailee mättäiden väleihin. 50 metrin matkaan kuluu ehkä puoli tuntia ennekuin saavume seuraavalle rastille, jossa tutustumme metsän hyötykasveihin.
Loppupatikka Eerikkilään sujuu kommelluksitta ja perillä suuntaamme ruoan jälkeen ryhmäytymään liikuntasaliin. Väännämme kolme tuntia mahdotonta tehtävää, jotta ohjaajat näkevät, miten toimimme ryhmässä. Kaikilla säilyy hyvä asenne koko harjoituksen ajan, ja itselläni ainakin on hauskaa.
Pääsemme vihdoin saunaan, uimaan ja myöhemmin istumme iltaa grillipaikalla.
Perjantaina pääsemme tutustumaan sahojen, kirveiden ja puukkojen teroitukseen ja huoltoon sekä riu'un tekoon Kartsan kädentaito tunneilla. Yöunet jäivät vähän lyhyiksi ja luokassa en meinaa pysyä hereillä. Siirrymme kuitenkin välineiden esittelyn jälkeen ulos. Teroittelemme puukot, kirveet ja sahat ja lähdemme ruokatauon jälkeen metsään harjoittelemaan riu'un tekoa. Opimme pari hyödyllistä solmua ja nautiskelemme metsän antimista syöden marjoja. Ensimmäinen viikko on eräopaskoulua takana, ja odotan innolla tulevia viikkoja. Tästä on tulossa upea vuosi!
