Maanantaina ja tiistaina harjoittelemme kalastamaan virvelillä ja verkoilla. Saalista tulee vähän; pari haukea ja hirveän isot ahvenet verkosta. Niistä väsäämmekin kodassa aivan mahdottomn maukkaan kalakeiton.
Keskiviikkona saamme hullutella kanooteilla; harjoittelemme kaatumista. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Kokeilemme Hannan kanssa saammeko kanootin liikkumaan airoitta hyppimällä kanootin eri puolilla. Reidet laulavat ja kanoottikin liikkuu ainakin vähän. Muutaman kerran tarvitaan kavereiden hinauspalvelua. Keekoilemme kanooteilla miten sattuu; seisoskelemme laidoilla ja heiluttelemme, kokeilemme kanootin kaatumiskulmaa ja uppoamme hitaasti veteen, kun kanootti hörppää liika vettä.
Torstai aamuna kokoonnumme pyörävarastolle, ja pidän erittäin pienen priiffin pyörien käytöstä. Jälkeenpäin harmittelen huonoa valmistautumista ja lamaantumista muiden edessä. Tuntemattomilleihmisille on helppo pitää esitelmiä, mutta kun pitääkin puhua kavereille ja tietää tulevansa arvioiduksi, ei se olekaan niin helppoa.
Matka tuntuu lyhyemmältä, kun tuntee reitin. Ajamme noin 15 kiometriä leiripaikalle, jätämme pyörät ja lähdemme kävelemään Torronsuon pitkospuille. Pidän toisen esitelmäni suon linnuista, ja se sujuu jo rennommalla otteella.
Kiipeämme lintutorniin ja hiljennymme Hannan johdolla kuuntelemaan luontoa ja kehoamme hetkiseksi. Tutustumme myös vanhaan kvartsilouhokseen Petrin johdolla.
Perjantaina alkaa oma pääopaspäiväni kello kuusi. Aivot ovat käyneet sen verran ylikierroksilla, että unta on tullut ehkä muutama tunti. Laavulla harjoittelen tulien tekemistä ja puoli kahdeksalta käyn Anitan kanssa tarkistamassa, että kaikki ovat heränneet. Aamupalojen jälkeen väsäämme Petrin kanssa lintubongausrastinja pian jo kierrätämme ryhmiä eri rasteilla. Kuvailen kun ihmiset ryömivät sokkoina pusikossa ja esittävät mykkinä eräoppaita ja turisteja. Kaikilla näyttää olevan hauskaa ja rastit saavat paljon kehuja.
Suunnitelmiin tulee pian äkkinäinen muutos ja joudumme organisoimaan lähtemisen paljon aikaisemmaksi kuin olimme suunnitelleet. Kaikki sujuu kuitenkin sutjakkaasti ja kohta olemmekin pyörien selässä matkalla takaisin opistoa. 12 pyöräilijän ryhmänhallinta ei ole ihan omaa mukavuusaluetta, mutta hyvin se kuitenkin sujuu. Pääsemme aikataulussa kodalle paistamaan tikkupullia ja kuulemaan palautetta. Juhlistamme myös Riikan syntymäpäiviä ja paljon onnea vaan-laulu soi tunnelmallisessa nuotionvalossa. Innolla seuraavalle reissulle!
Perjantaina alkaa oma pääopaspäiväni kello kuusi. Aivot ovat käyneet sen verran ylikierroksilla, että unta on tullut ehkä muutama tunti. Laavulla harjoittelen tulien tekemistä ja puoli kahdeksalta käyn Anitan kanssa tarkistamassa, että kaikki ovat heränneet. Aamupalojen jälkeen väsäämme Petrin kanssa lintubongausrastinja pian jo kierrätämme ryhmiä eri rasteilla. Kuvailen kun ihmiset ryömivät sokkoina pusikossa ja esittävät mykkinä eräoppaita ja turisteja. Kaikilla näyttää olevan hauskaa ja rastit saavat paljon kehuja.
Suunnitelmiin tulee pian äkkinäinen muutos ja joudumme organisoimaan lähtemisen paljon aikaisemmaksi kuin olimme suunnitelleet. Kaikki sujuu kuitenkin sutjakkaasti ja kohta olemmekin pyörien selässä matkalla takaisin opistoa. 12 pyöräilijän ryhmänhallinta ei ole ihan omaa mukavuusaluetta, mutta hyvin se kuitenkin sujuu. Pääsemme aikataulussa kodalle paistamaan tikkupullia ja kuulemaan palautetta. Juhlistamme myös Riikan syntymäpäiviä ja paljon onnea vaan-laulu soi tunnelmallisessa nuotionvalossa. Innolla seuraavalle reissulle!
 |
| Tiistaiaamu Eerikkilässä <3 |
 |
| aamukastetta |
 |
| Aamuaurinko siivilöityy |
 |
| Kanootin kaatumiskulman opiskelua |
 |
| pannukahvia kodalla |
 |
| Torronsuo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti