Pönttöilyä

Vierailimme Hämeen luontokeskuksella pönttötalkoissa ja rakensimme omalle pihalle yhteensä 11 linnunpönttöä. Metsähallitus tarjosi pönttömateriaalit. Ensimmäisen pöntön jälkeen pääsi luovuus valloilleen.

Pönttöilyn jälkeen jtkoimme matkaamme Korteniemen perinnetilalle, jossa pääsimme maistelemaan aivan suussa sulavan hyvää, tuoretta ruisleipää. Kokeilimme myös tuohitöitä ja pääsimme rentoutumaan savusaunaan ja pulahtamaan virkistävän viileään veteen. Ihana kesäpäivä!

tuohitöitä oli mukava näperrellä

tuohityö kastettiin kiehuvaan veteen, jotta tuohet menisivät rullalle

käsien pesupiste

ruisleipää <3

kivannäköinen aita tilalle, saisikohan itsekin aikaan pihalle tuollaisen?

Aistipäivä

Meillä on nyt ollut kaksi erillaista teemapäivää lapsille. Molemmissa ohjattavia lapsia oli satakunta. Ei aivan omaa mukavuusaluetta. Opettavaisia, mielikuvituksellisia ja toimivia tapahtumia kuitenkin molemmat, kunnia siitä järjestäjille!

Luonnontuntemuspäivän teemaksi valittiin aistit, joka oli minun ja monen muun mielestä aivan loistava idea. Pyöritimme oppilaita kuudella eri aisti aiheisella rastilla, joista itselle osui hajuaistirastin opastaminen Aneten kanssa. Keräsimme pilttipurkkeihin suopursua, koivun- ja katajan kuorta sekä luopas varastolta Kartsalta saatua tervaa. Purkkien ympärille pyöräytimme tummaa teippiä ja kanteen reikiä. Lasten tarkoitus on haistella ja arvata haju, vihjeitä sai hajubingotaulukosta ja tietenkin ohjaajilta.
Muita rasteja oli kuulorasti, jolla lapset pääsivät lepäilemään riippukeinuissa ja kuuntelemaan metsän ääniä. Näkörastilla katseltiin loopin läpi erinäisiä öttiäisiä ja päivän starana toimi Joonas kastemato. Makurastilla maisteltiin valitettavasti ei-niin-maukkaita luonnon antimia, kevät kun on tänävuonna niin myöhässä. Tuntorastilla lapset saivat laittaa kätensä kanistereihin näkemättä mitä sisällä on. Monet säikkyivät pajunkissoja! Tasapainorastilla slacklinet oli kiristetty puiden väliin ja lapset pääsivät kokeilemaan trapetsitaiteilua. Aika hauskoja rasteja mielestäni!

Itse tapahtumapäivänä kaikkien onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lapset jaksoivat keksittyä hyvin, vaikka oma esiintyminen takkuilikin välillä. Pikkuhiljaa yhä useamman vedon jälkeen aloin onneksi rentoutua. Tosin jatkuvan haistelun seurauksena itseltä alkoi hajuaisti mennä aivan tukkoon. Lopussa Joonas kysyi kaikkien lempirastia, ja oli ihana kuulla monen huutavan sen olleen hajuaistirasti. Onhan se hajuaisti kuitenkin muistoja herättävä aisti, ehkä se monilla jäi siksi hyvin mieleen.

Jo seuraavalla viikolla pääsimme taas tosi toimeen Unelmien liikuntpäivän vetämisessä. Tarjolla oli taas kouluikäisille kaikenlaista aktiviteettiä; melontaa, suunnistusta, parkouria, jousiammuntaa ja omana rastinani kiipeilyä.
Aikataulut olivat meillä aika tiukat. 30 minuutissa piti saada 20-30 lasta kiipeilytettyä seinällä ja boulderoinnissa. Pienellä jännityksellähän siinä oltiin.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin tosi hyvän tiimin ansiosta. Tiukka aikataulu auttoi myös lasten keskittymisessä- kukaan ei härvännyt mitään muuta. Varmistelin puolet ajasta seinällä ja pari priiffiä vedin, joista ensimmäinen meni aika penkin alle unohtaessani sanoa nimeni ja aika paljon turvallisuusasiaa. Toisella kerralla vedin vähän paremmin, mutta aika omalla epämukavuusalueella sitä mentiin taas. Varmasti näkyi uloskin päin, mutta onneksi kaikki lapset olivat innoissaan toiminnasta.

Mela Turpoo (Turpoojoen melonta 11.5.-12.5.2017)

Ilmapiiri nousee heti kun päästään järviosuudelta jokiosuudelle. Tulossa on paljon puhuttu Vihdnkoski ja pistämme kypärät päähän. Oma vuoro saapuu ja jännityksellä lähdemme Hannan kanssa melomaan. Vihdoinkin näkyy virtauksia, kohta se koski varmaan tulee. Pieniä mutkia, hyvää harjoitusta ja sitten tuleekin jo Asko vastaan ja sanoo, että suoriuduimme tosi hyvin. Mitä? Tuo kalan pieruko se paljonpuhuttu koski oli?

Melontasanastoa tulee opittua hyvin, juutumme yhdelle lehmänselälle ja laskemme pidemmän rännin seuraillen kokoajan, missä päävirta menee. Turpoojoki on kyllä mielestäni niin kapea, että itse kutsuisin sitä melkein puroksi.

Saavumme Kala-apajalle, jossa pääsemme majoitteiden laiton jälkeen kuulisille burgereille. Maukasta on! Kaikki eri ruokavammatkin otetaan hienosti huomioon.

Seuraavaksi haemme kalarivat ja siirrymme kala-altaille tappamaan jokaiselle ahvenia, lohia ja haukia. Itse otan kauniin kirjolohen perattavaksi, fileerattavaksi ja nyljettäväksi. Touhutessa sauna lämpiää ja kalakeitto valmistuu. 

Ennen saunaa vedämme uikkarit, kelluntaliivit ja kypärät päähän ja harjoittelemme jääkylmässä joessa virran mukana kellumista. Suoritukseni jälkeen juoksen 80 asteiseen saunaan,mutta lämpö ei tunnu miltään moneen minuuttiin. Aika virkistävää!

Kaunis ilta Kala-apajalla

Yövyn laavulla upean kuutamon loimutessa taivaalla, lintujen laulaessa ja varpaden paleltaessa. Joen virtaus pistää rakon aktiiviseksi ja ramppaan pissalla. Aamulla ei ole vaikea herätä, kun ei ole paljoa nukkunutkaan. Ihana aurinko kuitenkin!

Aamupalojen jälkeen lähdemme taas joelle melomaan. Virtaus on tosi hidas ja etenemme leppoisaan tahtiin bongaillen lintuja. Ohitamme telkkäperheen ja laulujoutsenen parin metrin etäisyydeltä. 

Järvellä tuulee kovaa ja etenemme rantoja pitkin Saaren kansanpuistoon. Aallokko on aika kovaa, ja melota on aika rankkaa. Onneksi matka ei ole kovin pitkä ja saavumme hyvissä ajoin rantautumispaikalle. Syömme ja lekottelemme auringossa kyytien saapumiseen asti.

Luovaa elon kiertoa

Elonkierto Jokioisilla aukeaa kesäkuussa

Ensimmäinen kesäpäivä lumisateiden jälkeen ja luonto herää; puiden silmut puskevat oksista, pihallamme jopa katkastuista oksista kasvaa lehtiä. Linnut parittelevat joka puolella ja tikkanaaras etsii kovalla raivolla sopivaa pesäpuuta. Fasaaniuros astelee kuin muinainen dinosaurus Elonkierron pusikoissa naaraslaumansa kanssa. Keltasirkku huutelee parin metrin päässä alaoksalla, kuuleeko joku kutsun? Linnut ovat niin tohkeissaan, etteivät ne uomaa meitä ollenkaan, ja bongailemme monia eri lajeja tosi läheltä.

Mikä on Elonkierto? Luke.fi vastaa:

"Elonkierto on Luonnonvarakeskuksen Jokioisilla sijaitseva esittelypuisto, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Elonkierrossa voi oppia, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön. Lehmät, hevoset ja lampaat laiduntavat puistossa kesäisin."

Toukokuussa ei Elonkierrossa ole vielä eläimiä tai ihmisiäkään, mutta teemme mukavan rauhallisen kävelyretken tiluksilla.

Savusauna Elonkierrossa

Käväisemme myös Suomen ensimmäisen naisministerin muistokivellä.  Aika pieni, mutta toisaalta, jos itse saisin muistomerkin, olisi se tällainen luonnonkivi.

  

Kotona iskee luovuus ja into maalata ja otan uudet akryyvärini esiin. Löydän kaapin sopukoista pyöreän maalausohjan. Otan ensimmäisen näkemäni kirjan käteeni ja avaan sen. Lintukirjasta löytyy kaunis kuva kottaraisesta. Miten ensinäkemältä mustassa linnussa voikaan olla noi paljon värejä! Lilaa, vihreän eri sävyjä, sinistä.... Vau! Alan maalata, käytän paljon värejä. Kuitenkin maalaus alkaa näyttää liian tehdyltä ja mössään kaikki värit yhteen. Mitäs sitten? Otan pensselin toisinpäin käteen ja raapustan väärällä päällä linnun sulat esiin. Valoa vasten värit tulevat kivasti esiin ja ripustamme sen ikkunaa vasten.