Melontojen jälkeen käymme tutustumassa Tuorin kartanoon, jossa puutaloa ja puutarhaa riittää. Saamme maistella kartanon ravintolan herkkuja, jälkiruoaksi syömme jätskit. Kateellisina katsomme, kun kasvissyöjät saavat mansikoita.
Viikkoa myöhemmin olemme taas reissun päällä, tällä kertaa pidemmälle, nimittäin Pohjois-Karjalaan. Autossa raikaa tietysti Leevi and the Leavings. Kolme päivää melontaa Jongunjoella, kaksi päivää tutustumista tukkiliaskulttuuriin ja yhden yön petokoju häämöttävät edessämme ja olemme täpinöissämme. Leevi laulaa kuoron kera ja matka taittuu nopeasti.
Ensimmäinen melontapäivä etenee nopeasti, eritasoiset kosket rytmittävät matkaa hyvin. Lähellä leiripaikkaa vastaan tulee Hiidenportti, jonka koskiluokitus lähentelee neljää. Aika moni menee tässä kohtaa nurin, ja meilläkin liippaa läheltä. Ilmeisesti urheilusuorituksessa äänenkäytöllä on merkitystä, kun ei kaaduttu. Kanootti hörppäsi kyllä muutaman litran vettä kyytiin.
Seuaavat päivät tuntuvat pitkiltä, kun koskien määrä vähenee. Maisemat ovat kyllä kauniita ja meininki rento. Loppumatkassa sidomme kanoottimme yhteen ja vaihtelemme melojia syöden karkkia ja naureskellen höpsöille jutuille. Tuulee takaapäin ja mainitsen asiasta, josta sitten heti keksitään jotain kaksimielistä.. Perus eräoppaat.
Melonnat on melottu ja pääsemme tutustumaan tukkilaisperinteisiin Jaakko Saariston johdolla. Hän on rempseä ja mukava vanhempi mies, joka silti uhkuu nuoruuden voimaa. Hän todistaakin sen esimerkiksi laskemalla kosken tukin päällä seisten samalla, kun vieressä meloo 8 ihmisen kumilautta samaan koskeen. Uskomaton suoritus.
Pääsemme itsekin tukkien päälle keikkumaan ja lopuksi taistelemme toisiamme vastaan. Hauskaa hommaa! Kaadamme myös muutamia puita perinteiseen tyyliin ja pistämme ne sopivan kokoisiksi paloiksi ja kasaamme yhden motin. Kerään samalla tuohta omiin käsitöihin myöhemmäksi.
olmen ihanan pehmoisen sammalmätäsyön jälkeen siirrymme Erä-Eeron kuvauskojulle. Eero pitää meille esittelypuheen, joka venähtää aika pitkäksi. Työntekijät naureskelevat taustalla, Eero kun on aina painottanut ytimekkyyttä. En meinaa saada vahvasta savosta selvää.
Pikkuisen kojun edessä on aukea alue, jonne Eero käy ripustelemassa lihanpaloja. Meinaakohan tähän näin lähelle muka uskaltautua mikään elukka? Ei kuitenkaan tarvitse kauaa odottaa, kun närhen ja käpytikkojen jälkeen paikalle tallustelee ahma jos toinenkin. Koko yön aikana ahmat palaavat paikalle useaan kertaan ja laskimme Hannan ja Susannan kanssa ainakin neljä eri yksilöä. Mahtaa olla ahmoilla ahmanpäivät, kun ruokaa saa niin suurella todennäköisyydellä ja pienellä vaivalla!
 |
| Vaelluksien paras juttu: telttasauna! Tällä vaelluksella tuli kyllä saunottua oikein olan takaa ! |
 |
| Kaunis ilta |
 |
| Tukki-Jaakko laskee! |
 |
| Käpytikka naaras |
 |
| Lokitkin koittivat päästä apajille kojulla |
 |
| Ahma! |
 |
| Närhi sai osuutensa |
