Sää on loistava, hirvikärpäsiä on vain hieman ja sieniä löytyy niin paljon, että jonomme stoppailee vähän väliä. Olemme kuitenkin hyvin aikataulussa, ja kaikki pääoppaat saavat esitelmänsä pidettyä. Pysähdymme mm. mäelle, jossa ennen vanhaan optisesti mitattiin karttojen etäisyyksiä. Teemme myös hyödyllisen tehtävän liittyen sieniin (joista pidetään koe seuraavalla viikolla) ja kuulemme myös Liesjärven historiasta. Kävellessämme opettelemme myös samalla jäkäliä ja sammalia.
Saavumme pian leiripaikalle ja tervehdimme Eerikkilän liikuntaohjaajaryhmäläisiä. He lähtevät nuotiolta pikapikaa jatkamaan matkaa, kun meidän meluisa porukkamme saapuu paikalle. Olemme suurin osa ottaneet majoitteeksi mukaan hätämajoitteet eli tarpit (leikkisästi peba, josta juttua tietysti riittää), joita haluaisimme jo malttamattomina alkaa pystyttämään. Syömme ja käymme uimassa kuitenkin ensin. Kun ohjaajat saapuvat paikalle ravintolaillallistensa jälkeen, alamme harjoittelemaan tarppien pystyttämistä. Kaikilla nousee pystyyn mitä erilaisimpia majoitteita. Meidän on tietenkin paras.
Illalla vietämme aikaa nuotiolla kertoen höpsöjä tarinoita ja ahmien lettuja. Järvi on tyyni ja aurinko laskeutuu kauniisti sen ylle. Tähdet alkavat tulla esiin, ja kurkistelen niitä tarpin reunan alta. Ilta viilenee kovaa vauhtia, ja minulle alkaa tulla kylmä. Kahdet kerrastot ja silkkipussi eivät auta paljoa, kun alusta on ohut ja makuupussi sitäkin ohuempi. Toverit heittelevät päälleni untuvatakkia, pipoa ja fleeceä.
Aamu alkaa sarastaa ja nousen suosiolla ylös. Käyn rannassa pesemässä hampaat ja maisema on mykistävän kaunis. Usva peittää näkyvistä suurimman osan vastarannasta, siellä täällä näkyy pieniä saarekkeita. Idässä aurinko värjää taivaanrannan keltaiseksi ja usva väreilee järven pinnassa. Haen äkkiä kameran.
Aamutoimien jälkeen lähdemme taas tepastelemaan Kortenniemen perinnetilaa kohti. Omat tunnelmani ovat hieman haikeat. Olisin voinut jatkaa vielä. Toisaalta seuraavalle vaellukselle osaa taas lähteä piirun verran valmistautuneemmin. Makuupussi menee vaihtoon, ja lisäksi tarvitsen tulentekovälineet, puukonteroittimen, kuivapusseja ja ehkäpä uuden alustankin. Virheistä oppii.
Tilalla saamme tehtäväksemme miettiä vuoden tavoitteita. Teemme sen konkreettisesti kävelemällä tavoitepolkua, asettamalla tietyin ajanjaksoin ja askelvälein polulle esim. kävyn osoittamaan haastetta ja kuvitellen tavoitteen saavuttamista. Olen itse inspiroitunut ryhmäläisteni avuliaisuudesta ja huomaavaisuudesta minua ja kaikkia muitakin kohtaan, joten haluan päästä vuodessa samanlaiseen asenteeseen.
Vaellus on tullut päätökseensä, sanomme heipat hevosille sekä muille tilan eläimille, hyppäämme autoihin ja ajamme takaisin Eerikkilään. Eikun nokka kohti seuraavaa vaellusta!
 |
| Hätämajoitteet pystyssä |
 |
| iltanuotiolla |
 |
| aamu-usvaa |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti