Evon retkeilyalue sykähdyttää aika paljon, ihania sammalmättäitä ja vanhaa metsää. Omasta mielestä tämä metsä on ihanampi kuin Torron ja Liesjärven metsät yhteensä, oikea satumetsä. Ja eläimistäkin näkyy kovasti merkkejä. Meinaamme astua vaikka kuinka moneen supikoiran tai ketun kakkaan, toikkaroimme upean majavan padon ohi ja kuikuilemme luultavasti supikoiran pesäkoloon.
Kävelemme, juttelemme ja olemme ihan hiljaa matkalla leiripaikallemme. Majoitteen päätän tälläkertaa pystyttää kauas muista ja aivan itse. Seuraavana aamuna tiedän, miten ei kannata hätämajoitetta eli pepaa pystyttää.. Yöllä tuulee ja pepani helmat lepattavat ja suhisevat makuupussiani ja kanervia vasten nin, että kuvittelen jonkun olevan ulkopuolella vaanimassa. Aamulla olen kuitenkin tyytyväinen kokeilustani.
Aamulla ennen lähtöä teemme aamuvenyttelyt, leikimme hieman evoluutioleikkiä teeman mukaisesti ja teemme naurumadon. Taivas näyttää siltä, että iltapäivällä saattaa sataa.
Olemme kävelleet kymmenisen kilometriä, ja sade alkaa ripottaa. Mietin jo, miten selvydyn tulevasta yöstä sateessa ja tuulessa, kun pysähdymme savottamökin eteen. Tässävaiheessa kaikkien naamalla näkyy kokoajan kasvava virne. Saamme yöpyä mökissä, saunoa ja hypätä paljuun ja kaikki tämä pienen ruummillisen työmaksun jälkeen. Raivaamme lähialuuen risut isoihin kasoihin. Ei siinä nokka kauaa kahdellakymmenellä eräoppaalla tuhise.
Kokoonnumme kaikki yhteiselle päivälliselle ennen saunaa. Olo on kuin suurella perheellä, ja välillä myös kuin Vain Elämää ohjelmasta. Tunnelma on rento ja iloinen.
Saunassa saamme Jenniltä perinteisen tervahaude hoidon kipeisiin lihaksiin sekä hieman piiskausta havunoksalla. Veri kiertää ja nokkostakin sisältävä haude polttelee mukavasti hartioissa ja naamassa.
Hyvinnukutun yön jälkeen kävelemme lyhyen matkaa metsän siimekseen ja saamme sitten tehtäväksi kirjoittaa itselemme kirje 300 päivän päähän koulun päättäjäisiin. Lähdemme hiljaiselle mietiskelykävelylle luontopolulle. Mietiskelen, mitä olen tähän asti jo itsestäni ja muista oppinut, miten tärkeitä ihmisiä nämä ihmiset ovat jo minulle, ja minkälaista kurssin päättyminen on ensivuoden syksyllä. Polun loppupuolella unohdan ajattelemisen ja vain nautiskelen.
Viimeisenä ohjelmanumerona teemme kaksi piiriä, niin että piirit ovat sisäkkäin. Kierrämme kaikki toisemme läpi ja kerromme positiivisia asioita toisistamme halaten lopuksi. Saan paljon ihania ja kauniita sanoja. Ihana päätös tähän mennessä parhaalle maastoharjoitukselle.
