Pää virtaan ja päävirtaan!

Lyhyt, mutta ihana. Karvian reissu on ensimmäinen tutustuminen koskimelontaan (en oikein laske Turpoon puroa koskeksi...) ja loppuu liian nopeasti. Livumme Hannan kanssa kosket hihkuen innosta ja jääme aina odottamaan seuraavaa koskea. Vesi on matalalla ja ilmassa tuoksuu levä.

Melontojen jälkeen käymme tutustumassa Tuorin kartanoon, jossa puutaloa ja puutarhaa riittää. Saamme maistella kartanon ravintolan herkkuja, jälkiruoaksi syömme jätskit. Kateellisina katsomme, kun kasvissyöjät saavat mansikoita.


Viikkoa myöhemmin olemme taas reissun päällä, tällä kertaa pidemmälle, nimittäin Pohjois-Karjalaan. Autossa raikaa tietysti Leevi and the Leavings. Kolme päivää melontaa Jongunjoella, kaksi päivää tutustumista tukkiliaskulttuuriin ja yhden yön petokoju häämöttävät edessämme ja olemme täpinöissämme. Leevi laulaa kuoron kera ja matka taittuu nopeasti.

Ensimmäinen melontapäivä etenee nopeasti, eritasoiset kosket rytmittävät matkaa hyvin. Lähellä leiripaikkaa vastaan tulee Hiidenportti, jonka koskiluokitus lähentelee neljää. Aika moni menee tässä kohtaa nurin, ja meilläkin liippaa läheltä. Ilmeisesti urheilusuorituksessa äänenkäytöllä on merkitystä, kun ei kaaduttu. Kanootti hörppäsi kyllä muutaman litran vettä kyytiin.

Seuaavat päivät tuntuvat pitkiltä, kun koskien määrä vähenee. Maisemat ovat kyllä kauniita ja meininki rento. Loppumatkassa sidomme kanoottimme yhteen ja vaihtelemme melojia syöden karkkia ja naureskellen höpsöille jutuille. Tuulee takaapäin ja mainitsen asiasta, josta sitten heti keksitään jotain kaksimielistä.. Perus eräoppaat.

Melonnat on melottu ja pääsemme tutustumaan tukkilaisperinteisiin Jaakko Saariston johdolla. Hän on rempseä ja mukava vanhempi mies, joka silti uhkuu nuoruuden voimaa. Hän todistaakin sen esimerkiksi laskemalla kosken tukin päällä seisten samalla, kun vieressä meloo 8 ihmisen kumilautta samaan koskeen. Uskomaton suoritus.

Pääsemme itsekin tukkien päälle keikkumaan ja lopuksi taistelemme toisiamme vastaan. Hauskaa hommaa! Kaadamme myös muutamia puita perinteiseen tyyliin ja pistämme ne sopivan kokoisiksi paloiksi ja kasaamme yhden motin. Kerään samalla tuohta omiin käsitöihin myöhemmäksi.

olmen ihanan pehmoisen sammalmätäsyön jälkeen siirrymme Erä-Eeron kuvauskojulle. Eero pitää meille esittelypuheen, joka venähtää aika pitkäksi. Työntekijät naureskelevat taustalla, Eero kun on aina painottanut ytimekkyyttä. En meinaa saada vahvasta savosta selvää.

Pikkuisen kojun edessä on aukea alue, jonne Eero käy ripustelemassa lihanpaloja. Meinaakohan tähän näin lähelle muka uskaltautua mikään elukka? Ei kuitenkaan tarvitse kauaa odottaa, kun närhen ja käpytikkojen jälkeen paikalle tallustelee ahma jos toinenkin. Koko yön aikana ahmat palaavat paikalle useaan kertaan ja laskimme Hannan ja Susannan kanssa ainakin neljä eri yksilöä. Mahtaa olla ahmoilla ahmanpäivät, kun ruokaa saa niin suurella todennäköisyydellä ja pienellä vaivalla!

Vaelluksien paras juttu: telttasauna! Tällä vaelluksella tuli kyllä saunottua oikein olan takaa !

Kaunis ilta 

Tukki-Jaakko laskee!

Käpytikka naaras

Lokitkin koittivat päästä apajille kojulla

Ahma!

Närhi sai osuutensa

Pönttöilyä

Vierailimme Hämeen luontokeskuksella pönttötalkoissa ja rakensimme omalle pihalle yhteensä 11 linnunpönttöä. Metsähallitus tarjosi pönttömateriaalit. Ensimmäisen pöntön jälkeen pääsi luovuus valloilleen.

Pönttöilyn jälkeen jtkoimme matkaamme Korteniemen perinnetilalle, jossa pääsimme maistelemaan aivan suussa sulavan hyvää, tuoretta ruisleipää. Kokeilimme myös tuohitöitä ja pääsimme rentoutumaan savusaunaan ja pulahtamaan virkistävän viileään veteen. Ihana kesäpäivä!

tuohitöitä oli mukava näperrellä

tuohityö kastettiin kiehuvaan veteen, jotta tuohet menisivät rullalle

käsien pesupiste

ruisleipää <3

kivannäköinen aita tilalle, saisikohan itsekin aikaan pihalle tuollaisen?

Aistipäivä

Meillä on nyt ollut kaksi erillaista teemapäivää lapsille. Molemmissa ohjattavia lapsia oli satakunta. Ei aivan omaa mukavuusaluetta. Opettavaisia, mielikuvituksellisia ja toimivia tapahtumia kuitenkin molemmat, kunnia siitä järjestäjille!

Luonnontuntemuspäivän teemaksi valittiin aistit, joka oli minun ja monen muun mielestä aivan loistava idea. Pyöritimme oppilaita kuudella eri aisti aiheisella rastilla, joista itselle osui hajuaistirastin opastaminen Aneten kanssa. Keräsimme pilttipurkkeihin suopursua, koivun- ja katajan kuorta sekä luopas varastolta Kartsalta saatua tervaa. Purkkien ympärille pyöräytimme tummaa teippiä ja kanteen reikiä. Lasten tarkoitus on haistella ja arvata haju, vihjeitä sai hajubingotaulukosta ja tietenkin ohjaajilta.
Muita rasteja oli kuulorasti, jolla lapset pääsivät lepäilemään riippukeinuissa ja kuuntelemaan metsän ääniä. Näkörastilla katseltiin loopin läpi erinäisiä öttiäisiä ja päivän starana toimi Joonas kastemato. Makurastilla maisteltiin valitettavasti ei-niin-maukkaita luonnon antimia, kevät kun on tänävuonna niin myöhässä. Tuntorastilla lapset saivat laittaa kätensä kanistereihin näkemättä mitä sisällä on. Monet säikkyivät pajunkissoja! Tasapainorastilla slacklinet oli kiristetty puiden väliin ja lapset pääsivät kokeilemaan trapetsitaiteilua. Aika hauskoja rasteja mielestäni!

Itse tapahtumapäivänä kaikkien onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lapset jaksoivat keksittyä hyvin, vaikka oma esiintyminen takkuilikin välillä. Pikkuhiljaa yhä useamman vedon jälkeen aloin onneksi rentoutua. Tosin jatkuvan haistelun seurauksena itseltä alkoi hajuaisti mennä aivan tukkoon. Lopussa Joonas kysyi kaikkien lempirastia, ja oli ihana kuulla monen huutavan sen olleen hajuaistirasti. Onhan se hajuaisti kuitenkin muistoja herättävä aisti, ehkä se monilla jäi siksi hyvin mieleen.

Jo seuraavalla viikolla pääsimme taas tosi toimeen Unelmien liikuntpäivän vetämisessä. Tarjolla oli taas kouluikäisille kaikenlaista aktiviteettiä; melontaa, suunnistusta, parkouria, jousiammuntaa ja omana rastinani kiipeilyä.
Aikataulut olivat meillä aika tiukat. 30 minuutissa piti saada 20-30 lasta kiipeilytettyä seinällä ja boulderoinnissa. Pienellä jännityksellähän siinä oltiin.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin tosi hyvän tiimin ansiosta. Tiukka aikataulu auttoi myös lasten keskittymisessä- kukaan ei härvännyt mitään muuta. Varmistelin puolet ajasta seinällä ja pari priiffiä vedin, joista ensimmäinen meni aika penkin alle unohtaessani sanoa nimeni ja aika paljon turvallisuusasiaa. Toisella kerralla vedin vähän paremmin, mutta aika omalla epämukavuusalueella sitä mentiin taas. Varmasti näkyi uloskin päin, mutta onneksi kaikki lapset olivat innoissaan toiminnasta.

Mela Turpoo (Turpoojoen melonta 11.5.-12.5.2017)

Ilmapiiri nousee heti kun päästään järviosuudelta jokiosuudelle. Tulossa on paljon puhuttu Vihdnkoski ja pistämme kypärät päähän. Oma vuoro saapuu ja jännityksellä lähdemme Hannan kanssa melomaan. Vihdoinkin näkyy virtauksia, kohta se koski varmaan tulee. Pieniä mutkia, hyvää harjoitusta ja sitten tuleekin jo Asko vastaan ja sanoo, että suoriuduimme tosi hyvin. Mitä? Tuo kalan pieruko se paljonpuhuttu koski oli?

Melontasanastoa tulee opittua hyvin, juutumme yhdelle lehmänselälle ja laskemme pidemmän rännin seuraillen kokoajan, missä päävirta menee. Turpoojoki on kyllä mielestäni niin kapea, että itse kutsuisin sitä melkein puroksi.

Saavumme Kala-apajalle, jossa pääsemme majoitteiden laiton jälkeen kuulisille burgereille. Maukasta on! Kaikki eri ruokavammatkin otetaan hienosti huomioon.

Seuraavaksi haemme kalarivat ja siirrymme kala-altaille tappamaan jokaiselle ahvenia, lohia ja haukia. Itse otan kauniin kirjolohen perattavaksi, fileerattavaksi ja nyljettäväksi. Touhutessa sauna lämpiää ja kalakeitto valmistuu. 

Ennen saunaa vedämme uikkarit, kelluntaliivit ja kypärät päähän ja harjoittelemme jääkylmässä joessa virran mukana kellumista. Suoritukseni jälkeen juoksen 80 asteiseen saunaan,mutta lämpö ei tunnu miltään moneen minuuttiin. Aika virkistävää!

Kaunis ilta Kala-apajalla

Yövyn laavulla upean kuutamon loimutessa taivaalla, lintujen laulaessa ja varpaden paleltaessa. Joen virtaus pistää rakon aktiiviseksi ja ramppaan pissalla. Aamulla ei ole vaikea herätä, kun ei ole paljoa nukkunutkaan. Ihana aurinko kuitenkin!

Aamupalojen jälkeen lähdemme taas joelle melomaan. Virtaus on tosi hidas ja etenemme leppoisaan tahtiin bongaillen lintuja. Ohitamme telkkäperheen ja laulujoutsenen parin metrin etäisyydeltä. 

Järvellä tuulee kovaa ja etenemme rantoja pitkin Saaren kansanpuistoon. Aallokko on aika kovaa, ja melota on aika rankkaa. Onneksi matka ei ole kovin pitkä ja saavumme hyvissä ajoin rantautumispaikalle. Syömme ja lekottelemme auringossa kyytien saapumiseen asti.

Luovaa elon kiertoa

Elonkierto Jokioisilla aukeaa kesäkuussa

Ensimmäinen kesäpäivä lumisateiden jälkeen ja luonto herää; puiden silmut puskevat oksista, pihallamme jopa katkastuista oksista kasvaa lehtiä. Linnut parittelevat joka puolella ja tikkanaaras etsii kovalla raivolla sopivaa pesäpuuta. Fasaaniuros astelee kuin muinainen dinosaurus Elonkierron pusikoissa naaraslaumansa kanssa. Keltasirkku huutelee parin metrin päässä alaoksalla, kuuleeko joku kutsun? Linnut ovat niin tohkeissaan, etteivät ne uomaa meitä ollenkaan, ja bongailemme monia eri lajeja tosi läheltä.

Mikä on Elonkierto? Luke.fi vastaa:

"Elonkierto on Luonnonvarakeskuksen Jokioisilla sijaitseva esittelypuisto, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Elonkierrossa voi oppia, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön. Lehmät, hevoset ja lampaat laiduntavat puistossa kesäisin."

Toukokuussa ei Elonkierrossa ole vielä eläimiä tai ihmisiäkään, mutta teemme mukavan rauhallisen kävelyretken tiluksilla.

Savusauna Elonkierrossa

Käväisemme myös Suomen ensimmäisen naisministerin muistokivellä.  Aika pieni, mutta toisaalta, jos itse saisin muistomerkin, olisi se tällainen luonnonkivi.

  

Kotona iskee luovuus ja into maalata ja otan uudet akryyvärini esiin. Löydän kaapin sopukoista pyöreän maalausohjan. Otan ensimmäisen näkemäni kirjan käteeni ja avaan sen. Lintukirjasta löytyy kaunis kuva kottaraisesta. Miten ensinäkemältä mustassa linnussa voikaan olla noi paljon värejä! Lilaa, vihreän eri sävyjä, sinistä.... Vau! Alan maalata, käytän paljon värejä. Kuitenkin maalaus alkaa näyttää liian tehdyltä ja mössään kaikki värit yhteen. Mitäs sitten? Otan pensselin toisinpäin käteen ja raapustan väärällä päällä linnun sulat esiin. Valoa vasten värit tulevat kivasti esiin ja ripustamme sen ikkunaa vasten.

Kotilopsykoosi

Tänään meille tuli Akaattikotiloita! Viikonloppu meni kotilopsykoosissa terraarioita väsäillen. Mukavaa tee-se-itse puuhailua lasipurkeista ja luonnonmateriaaleista. Kotiloiden terraarioiden lisäksi tein myös muutaman kaktuspurkin, jotka koristelin kauniilla kivillä ja muilla koristeilla. Yhden kuivakukka lasipurkin ripustin autalangalla etuoven eteen.

Näihin saa kauniisti laitettua kaikkea sellaista turhaa, mutta kaunista

Sain hommattua yhden vastasyntyneen kotilon ja muutaman munan. Hienoa päästä seuraamaan kotilon kuoriutumista ja kasvua noin pienestä. Akaatithan voivat kasvaa nyrkin kokoisiksi ja elää kymmenenkin vuotta! Omalle akaatille keksin nimen kun lueskelin kuvauksia muumihahmoista. Tahmatassu on Janssonin kirjoissa etanamaisesti liikkuva ja syömistä rakastava tahmainen pikku hahmo. Siinäpä se! Aiemmin olin hakenut inspiraatiota viikingeistä raamatun hahmoihin.

Kaktusterra tehnyt: Jarkko

Tee se itse: lasipurkkiterraario koristeeksi

Tarvikkeet:
Lasipurkki (mikä tahansa koko kelpaa, voi olla avonainen tai kannellinen)tai muu lasinen astia
Multaa, joka sopii kasville ja aktiivihiiltä jos istutat kasvin
Hiekkaa
(sammalta)
Lusikka/lapio tms,
Sakset
Hanskat
Koristeita kuten kiviä, sammalta, käpyjä, kukkia, esineitä; vain mielikuvitus on rajana
Rautalankaa, jos haluat ripustaa purkin roikkumaan johonkin
Rautalankaleikkurit

Ei niin nätti rautalankaripustus

1. Pese ja puhdista lasipurkki ja irrota mahdolliset tarrat
2. Laita pohjalle vedenpoistojärjestelmä( huom. vain jos istutat kasvin)
- Jotta kasvi ei huku liikaan veteen, täytyy pohjalle laittaa ensin pieniä kiviä
3. Aktiivihiili laitetaan kivien päälle, ohut kerros riittää.
4. Lisää maa-aines/multa. Lisää kasville sopivaa multaa
5. Istuta kasvi
6. Lisää koristeet
7. Siivoa ja kastele kukat
Vinkki: Lasipurkki toimii kuin miniatyyri kasvihuone; äläsiis jätä sitä suoraan auringonvaloon, muuten kasville tulee liian kuumat oltavat
Hieno lahjaidea!

Tahmatassun terraariossa kasvaa ruohokin!

Ohjeet englanniksi löytyvät täältä! Instructions in English: http://inhabitat.com/diy-how-to-make-your-own-green-terrarium-to-keep-or-give-away-for-the-holidays/

Melontaa ja savottaa

Aurinko paistaa ja järven pinta on tyyni. Melonta tuntuu kevyeltä. Kaksi kaurista lähtee uimaan suoraan edestämme ja seuraamme niitä hetken. Yli lentää millon mitäkin lintuja: kurkia, kahlaajia, telkkiä... Sammakkokin on jo herännyt lämmittelemään. Kaislikossa suhisee varmaankin sisilisko. Luonto on herännyt eloon.

Melontasuunnistusta Ruostejärvellä

Aika on myös puutarhan muokkaamisen. Pihaa on raivattu isolla kädellä puskista ja puista, eikä ikkunasta paljoa muuta näykkään kuin kuollutta oksaa. Päätämme siis käyttää risut hyödyksi ja alamme rakentaa pellon ympärille aitaa. Inspiraation saimme eräopaskoulun perinnekäsityön tunnilla.
 Ranteenpaksuisista rungoista sahaamme tukipuut ja pajuista sekä muista ohuemmista oksista alamme pujotella tukipuiden lomista aitaa. Ajatella, että näin yksinkertaisesti saa ilmaisen ja kauniin (sekä kestävän ja ekologisen) aidan. Päästen samalla eroon turhista risuista!

Pajuaidan rakennusta ja möyhijä

Ihan kaunis siitä tulee! 

Toinen tapa thdä risuaita on pistää kaksi tolppaa rinnakkain noin 20cm toisistaan pari, ja 50cm väliä tolppapareille. Siihen väliin on hyvä sitten kasata ylimääräiset risut ja samalla saa itselleen nätin aidan. Aita kestää pitkään ja kun alimmat oksat mätänevät, eikun heittää päälle uutta!

Vielä on suunnitteilla rakennella kivipolkuja ja reunustaa kukkapenkkejä ym. kivillä. Katsotaan miltä puutarha näyttää kesän lopussa! :)

Muisteluja maaliskuulta

Työharjoittelu Tinjalla Siperia Lapponicalla oli rankka,mutta muutamia huippuhetkiä haluan muistella kolmen viikon ajalta.
Asuin pikkuisessa mökissä, jossa puilla lämmittäen pidin mökkerön elettävänä. Onneksi oli talvimakuupussi mukana, sillä isojen ikkunoiden takia mökki ei oikein suostunut pitämään lämpöä yllä. Hyvin tuli yöt nukuttua viileässä ja hyvin hengittävässä hirsimökissä koirien ulvoessa ulkopuolella fyysisen työpäivän jälkeen.

Kotimökki

Aamut alkoivat hevosten ruokinnalla ja siivoamisella. Usein löysin Kongurin tarhan ulkopuolelta heinäpaalilta; se hyppeli aitojen yli miten lystäsi. Aamupäivä menikin koirien tarhoja siivotessa. Päivällä saattoi tulla asiakasryhmä, jotka veimme muutaman tunnin ajeluille erämaahan. Valjakkojen kokoaminen oli aikamoista häslinkiä, mutta onnistuin oppimaan melkein kaikkien juoksevien korien nimet. Kauniita koiria varustettuna sitäkin kauniimmilla nimillä ja luonteilla. Monta lempparia ehti muodostua tuona aikana, ja oli ihana huomata, miten ne alkoivat hyväksyä minutkin joukkoonsa.

Hukka

Iluk

Ninja

Näätä

Jäätikkö

Valjakolla ajo oli fyysistä ja välillä haastavaa; onnistuin kaatumaan muutaman kerran tiukoissa käännöksissä. Ne jäivät vaivaamaan ja tottakai nolottamaankin, mutta virheistä onneksi oppii, eikä kenellekään käynyt hassummin.

Ajelulla, lähimpänä vahvat vetäjät Näätä ja Loitsu

Iltapäivän aikana koirien ruokinta alkoi kovalla metelillä. Isot monen kymmenen kilon lihalevyt pilkotaan ämpäreihin sopiviksi suupaloiksi. Koirien vedet haetaan sadan metrin päästä joesta ämpäreillä. Rutiinin oppi melko nopeasti, ja muutaman päivän hoidinkin koko eläintenhoitohomman itse, kun Tinja ja Alex lähtivät pariksi päiväksi reissuun.

Koirasuden pentuja 

Muutaman ratsastusretkenkin ehdin vetää itsenäisesti. Lumitilanne oli kuitenkin aika hankala, eikä ratsastusreittejä ollut paljoakaan. Tampatulla kelkkaurallakin ratsatus oli hevoselle kovin rankkaa tarpomista, ja ratsastajalle aikamoinen vuoristorata, kun lumi upottaa yllättäen kavioiden alta. Umpisessa sai mennä pari metriä ja hevonen on jo aivan kypsä hommaan. Usein menimmekin jäälle laukkailemaan asiakkaiden kanssa.
Monelle se, että pääsee laukkaamaan ilman satulaa on jo tosi iso juttu. Useilla ratsastusretkillä edetään melkoisen hitaasti. Aloittelijatkin uskalsivat kokeilla ja pysyivät selässä todella hyvin. Lumimäärä tuo kuitenkin pehmoisen laskun, vaikka putoaisikin.

Grim ja Shamaani

Minä ja Grim

Yksi mieleenpainuvimmista huskyretkistä oli, kun ajelimme Littmuoraivi tunturin laelle. Se oli elämäni toinen huiputus, mutta tällä kertaa maisemat olivat henkeäsalpaavan selkeät. Oli hieno tunne, kun tuntee tekevänsä koirien kanssa yhteistyötä ja ne nauttivat juoksemisesta. Päivä oli melko lämmin, mutta nousussa tuuli takaapäin, auttaen ja viilentäen juoksijoita.

Littmuoraivin huipulla parhaan valjakon kanssa :)

Hyvän vastapainon Inarin eräilykokemukselle oli työharjoittelu erähotelli Nellimissä. Oli luksusta saada täyttävä ja maukas buffet ateria kolme kertaa päivässä nenän eteen, saunoa vaikka joka ilta ja nukkua sähköllä lämmitetyssä omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.

Nellimissä tuli nähtyä upeimmat revontulet tähän mennessä. Teimme asiakkaiden kanssa revontuliretkiä lumikengillä ja kelkoilla Inarijärven jäälle sekä autolla Paatsjoen sillalle. Opin toisilta oppailta tehokkaan tavan sytyttää tulet, osa teki tulenteosta jopa yhden ohjelmanumeron asiakkaille. Siihen haluaisin itsekin päästä räpeltelyineni.

Paatsjoen sillalta

Paatsjoen sillalta

Kelkkaretkellä Inarijärvellä revotulien loistaessa taivaalla

Paatsjoki

Yksi unelmien täyttymys oli yö aurora bubblessa, eli lasisessa "iglussa". Meillä kävi vielä niin ihanasti, että revontulet tanssivat päällämme aamuyöhön asti. 

Kolme päivää pidimme myös paikkoja pystyssä ihanalle brittiperheelle erämökissä, Lämmittelimme mökkiä ja saunaa ja teimme ruoat kumppanin kanssa. Vein heitä myös pilkille ja hiihtämään, (vaikka omat sukseni keräsivätkin kilometrin lunta allensa= lumikenkäilyä suksilla) ja iltaisin istuimme yhdessä takan ääressä keskustellen milloim mistäkin syvällisestä ja nauraen paljon.

Ensimmäisen kerran joudui myös kokemaan autokolarin. Ajoin itse autoa, enkä osannut ennakoida liukkaita teitä tarpeeksi hyvin. Onneksi henkilö (ja koira) vahingoilta vältyttiin, ja autokin saatiin paikallisen poromiehen avustuksella väännettyä takaisin ajokuntoon!

Toivottovasti pääsen vielä palaamaan Nellimiin, siellä oli tosi mukava työporukka ja rento ilmapiiri.